Tietyt luontokappaleet,
kuten ampiaiset, puutiaiset, hämähäkit, hirvikärpäset ja käärmeet herättävät joissakin
ihmisissä hyvin kielteisiä reaktioita. Tämä näkyy etenkin sosiaalisessa
mediassa.
Kaverini facebookiin lataama
kuva kyystä sai alleen runsaasti vihapuhetta muistuttavia kommentteja:
- En tykkää
- Just se eläin jota
eniten pelkään.
- Rumin ja ällöttävin
mitä tiedän.
- Kamala!
- Voi luoja että mä
vihaan.
- En uskalla enää mennä
metsään.
Luonnon ja kaikkien
eläinten ystävänä on ikävä seurata näin etenevää keskustelua. En käsitä miten
tehdään rajanveto siihen, mikä on suloista ja mikä ällöttävää. Oletetaan vaikka
tilanne, että joku pelkää koiria tai ei pidä lapsista. Ei hän silti voisi
kommentoida koira- tai lapsikuvia yhtä halveksuvaan tyyliin.
No, ehkä pohjimmiltaan
on kyse pelosta, peritystä tai opitusta. Ja sen vielä ymmärränkin, mutten enää
sitä miksi sen pitää purkautua vihana ja inhona.
Valitettavasti
keskustelun taso saattaa toisinaan olla yök ja hyi -tasoa myös luontoihmisille
suunnatuissa ryhmissä. Joidenkin kommenttien perusteella minulla on käynyt jopa
mielessä toisten tosissaan ajattelevan, että luonto olisi hyvä paikka, kunhan
sieltä ensin saadaan pois osa hyönteisistä, matelijoista ja suurpedoista. Täytyy
sanoa noin ajattelevien olevan hakoteillä, sillä luonnossa ei ole mitään turhia
asioita toisin kuin meidän ihmisten maailmassa.
Myös kyy on yksiselitteisesti
luontoomme kuuluva laji. Se on hyödyllinen ihmisillekin muun muassa pitäessään
kurissa pikkujyrsijäkantaa ja näin vähentäessään myyräkuumetta ja puutiaisten
levittämiä tauteja (puutiaisten nymfit tarvitsevat isännäkseen
pikkujyrsijöitä). Myrkyllisyydestään
huolimatta kyy kuuluisi rauhoitettujen eläinlajien piiriin. Kansalaisaloite
kyyn rauhoittamiseksi pihapiirin ulkopuolella ei vielä 2015 kerännyt
riittävästi nimiä. Toivottavasti tulevaisuudessa laji tulisi kuitenkin saamaan
lain suojan. Tässä asiassa on tärkeä rooli myös luontojärjestöillä tiedon
lisääjinä ja asenneilmapiirin muokkaajina parempaan suuntaan.
Sini Solala
